Self-Hack TAMK, kohti opiskeluiden kattavaa urasuunnittelua

TAMKissa Self-Hack on järjestetty jo vuodesta 2020 useassa erässä syksyllä ja talvella. Haastattelussa mukana olleet Nelli Pahkamäki, Minna Arkko ja Elli Korhonen ovat kaikki olleet kehittämässä ja toteuttamassa Self-Hackiä TAMKissa. He haluavat myös kiittää yhdessä Clémentine Arpiaista, joka jatkuvan oppimisen hankkeen kautta toi Self-Hackin TAMKiin kokeiluun. Nyttemmin jo yli tuhat opiskelijaa on tehnyt Self-Hackin ja kymmenet fasilitaattorit ovat fasilitoineet sen TAMKissa.

Nelli oli kuullut Self-Hackistä jo työskennellessään Tampereen kaupungin työllisyyspalveluissa. Hän ohjasi työnhakuryhmiä, joissa työnhakijat kiersivät yhdessä erilaisissa paikoissa Tampereella oppien samalla työnhakuun liittyviä taitoja. Yksi näistä paikoista oli Tribe Tampere-yhdistyksen yhteistyöskentelytila, sittemmin muuttanut P47, jossa paikan yhteisömanageri ja yksi Self-Hackin perustajista Vesa-Matti Ruottinen esitteli tilaa ja omaa työuraansa ryhmälle. Esitys oli erittäin inspiroiva ja opettavainen, jonka jälkeen Nelli [EK1] kollegoineen innostui kysymään lisää Self-Hackistä joka oli ollut yksi esityksen osa. He kysyivät esihenkilöltään voisiko ryhmävalmennuksen ottaa pilottiin Tampereen kaupungilla ja tämä sanoi kyllä. Nelli antaa paljon kiitosta esihenkilölleen Annika Peltomaalle, jonka kehityshenki mahdollisti nopean kokeilun. 

Nellin vaihdettua työtään uraohjaukseen TAMKiin oli Self-Hackiä jo suunnitteilla ja hän liittyi tiimiin Minnan ja Ellin kanssa. Minnalla oli projektista langat käsissä TAMK:in puolelta ja Elli kasvatusteiden maisteritutkintoa viimeistelevä ja opiskelijakunnan Tamkon uutena asiantuntijana [EK2] tuki projektin läpivientiä. He kuvaavat hanketta vaativaksi, mutta myös inspiroivaksi. Järjestämisneuvoja saatiin Oulusta, jossa Niina Marostenmäki ja Nina Jackson vuotta aiemmin olivat järjestäneet jo yhden Self-Hackin yli tuhannelle opiskelijalle. Self-Hackin saadessa tukea rahoitetusta hankkeesta tapahtuman elämyksellisyyteen, opiskelijoiden ja fasilitaattoreiden kokemukseen voittiin panostaan, esimerkiksi tiimi järjesti karonkan järjestäjille ja fasilitoijille. 

Minna kuvailee työtään TAMKissa urapalveluiden suunnittelijana. Heille tärkeää on ymmärtää koko opiskelijan uraohjauksen kaari, jossa työllistyminen on vain jäävuoren huippu. Self-Hackin he näkevät hyvänä tönäisynä kohti urasuunnittelun maailmaa, siten että oma ura on mielessä tavalla tai toisella jo opintojen alussa eikä vasta niiden päätyttyä. Self-Hack myös lisää opiskelijoiden itsetuntemusta, joka on vahva pohja opinnoille sekä oman hyvinvoinnin ylläpitämiselle. Korkeakouluopiskelu vaatii oma-aloitteisuutta oman tulevaisuuden rakentamisesta ja tätä kulttuuria erityisesti TAMKissa halutaan kehittää.

Elli näkee Self-Hackissä kaksi erityisvahvuutta vertaisohjaamisen ja kiinnittymisen, joita lisätäkseen hän on tuomassa tuutoritoimintaa mukaan ohjelmaan. Ideana on, että tutorointiin kuuluu Self-Hackin fasilitointi uusille opiskelijoille ja näin omissa tuutoriryhmissään[EK3]  opiskelijat pääsevät yhdessä treenaamaan elämänsuunnittelua. Tämä ratkaisisi fasilitaattoreista olevan pulan sekä resurssikysymyksin siitä mistä saadaan apukäsiä yli tuhannen opiskelijan elämänsuunnittelupäivään. Vertaisuus tulee tuutoreilta luonnostaan, he osaavat kertoa korkeakoulumaailmasta sen kokeneena ja ohjata ja opastaa uusia siihen mukaan. Self-Hack toimii työkaluna korkeakouluun kiinnittymisessä tarjoamalla mahdollisuuden tutustua omaan ryhmään ja jakaa syvällisemmin ajatuksia kanssa opiskelijoiden kanssa johtaen vertaistukeen ja -kannustamiseen. 

Vinkkejä Self-Hackin järjestämiseen TAMKista kuuluu näin:

Self-Hack elää prosessina korkeakoulussamme. Ensimmäinen toteutus oli kaikista näyttävin fyysisen toteutuksen, haalarimerkkien, ilmapallojen, karonkan ja ensiopettelun myötä. Tänä talvena taas järjestimme yli sadalle opiskelijalle Self-Hackit etänä kuuden ohjaajan voimin. Yleensä ottaen Self-Hack päivät ovat olleet erittäin palkitsevia, niin osallistujille kuin fasilitaattoreille, joita jännittää oma osaaminen päivän alussa, mutta päivän lopussa ovatkin innostuneita omasta vedostaan. Heitä rohkaisemaan on jo kehkeytynyt opiskelijoiden keskuudessa vakiintunut kannustus “luota prosessiin”. 

Järjestämissä viestintä on ollut tärkein työkalu onnistumiselle. Sekä korkeakoulun sisällä kollegat saattavat ihmetellä uutta ohjelmaa, mutta myös kiireisen viikon keskellä uudet opiskelijat saattavat olla ihmeissään, missä tässä Self-Hackissa on kyse. Self-Hack vaikka onkin usein innostava, se ei aina sovi kaikille kaikkiin tilanteisiin, siksi TAMKissa on okei, mikäli opiskelija haluaa jättää harjoituksen kesken. TAMKissa on myös opintokuraattoreita valmiudessa, mikäli jokin harjoitus herättää vahvoja tunteita, jota ei kuitenkaan usein tapahdu. Self-Hackin jokainen kokee siis yksilöllisesti. Myös palautteista on käynyt ilmi, että osallistujat kokevat työpajan eri tavoin, ja siinä missä yksi osallistuja kaipaa esimerkiksi enemmän aikaa keskustelulle, toinen haluaisi pohtia enemmän ja nipistää aikaa keskusteluista.

Ensimmäisen toteutuksen jälkeen saadulla kokemuksella järjestäjätiimi onkin oppinut soveltamaan ja jatkokehittämään Self-Hackia. Tähän asti se onkin toteutettu jo kolme kertaa syys- ja kevät lukukausina. Elämänsuunnittelun tulevaisuus onkin arkea TAMKissä jossa sen ura- ja opinto-ohjaukseen liittyvät edut tunnistetaan, joidenka lisäksi erityisesti korona-vuosina kasvanut huoli opiskelijoiden hyvinvointiin vaikuttamisesta puhuvat Self-Hackin järjestämisen puolesta. Tulevaisuudessa Elli, Minna ja Neli toivovatkin elämänsuunnittelun olevan säännöllisesti läsnä opintojen edetessä. He pohtivat miten Self-Hack Career Playbookin harjoitteita voisi käyttää opintojen loppuvaiheilla olevien opiskelijoiden kanssa. 

Suosikki Self-Hack harjoituksenne